Kevytyrittäjyys vai toiminimi sivutulojen ja verotuksen kannalta

Laskutuspalveluiden mainokset maalaavat kevytyrittäjyydestä huolettoman kuvan, jossa kuka tahansa voi laskuttaa omaa osaamistaan ilman kirjanpitoa tai paperisotaa. Lupaus pitää paikkansa hallinnon osalta, mutta laskun loppusummassa piilee kallis yllätys, joka leikkaa kuluttaja-asiakkaita palvelevan sivutoimisen tekijän nettotulosta yli neljänneksen.

Tavoitellessasi lisätuloja työn ohessa valinta laskutuspalvelun ja oman Y-tunnuksen välillä ratkaisee suoraan käteen jäävän tuntipalkkasi. Ero ei synny pelkästään palvelumaksuista, vaan ratkaiseva kuilu muodostuu Suomen arvonlisäverolaista, tulonhankkimiskulujen vähennysoikeudesta sekä viiden prosentin yrittäjävähennyksestä. Laskimme auki tarkat euromääräiset rajat sille, milloin kevytyrittäjyys kannattaa ja missä pisteessä oma toiminimi jättää tilillesi yli tuhat euroa enemmän puhtaana käteen.

Mitä kevytyrittäjyys tarkoittaa juridisesti ja miten se eroaa toiminimestä

Suomen verolainsäädäntö tai yritysjuridiikka ei tunne käsitettä kevytyrittäjä. Termi on laskutuspalveluyritysten kehittämä markkinointinimi henkilölle, joka myy työtään itsenäisesti mutta ulkoistaa laskutuksen ja maksuliikenteen kolmannelle osapuolelle. Verohallinnon, eläkevakuuttajien ja työttömyyskassojen silmissä olet aina joko palkansaaja, työkorvauksen saaja tai elinkeinonharjoittaja.

Moni tekee vertailussa ensimmäisen virheen niputtaessaan kaikki laskutuspalvelut samaan kastiin, kun pohdinnassa on kevytyrittäjyys vai toiminimi. Markkinoilla toimii kolme juridisesti erilaista tapaa laskuttaa omaa työtä, ja niiden verokohtelu sekä kulurakenne poikkeavat toisistaan jyrkästi.

• Kevytyrittäjyys ilman omaa Y-tunnusta: Lähetät laskun asiakkaallesi laskutuspalvelun (kuten Ukko.fi, Eezy tai Omapaja) oman Y-tunnuksen kautta, jolloin virallisena laskuttajana toimii suuri osakeyhtiö tai osuuskunta. Asiakkaan maksettua laskun palvelu vähentää summasta arvonlisäveron ja oman palvelumaksunsa (tyypillisesti 2–5 %) sekä tilittää loppusumman sinulle palkkana tai työkorvauksena.
• Kevytyrittäjyys omalla Y-tunnuksella: Palvelu (esimerkiksi OP Kevytyrittäjä tai Ukko Y-tunnuksella) avaa sinulle oman yksityisen elinkeinonharjoittajan Y-tunnuksen ja hoitaa puolestasi kirjanpidon sekä veroilmoitukset. Tällöin olet juridisesti ja verotuksellisesti täysiverinen toiminimiyrittäjä, mutta maksat kiinteän kuukausimaksun sijaan prosenttipohjaista palkkiota (usein 4–5,1 %) jokaisesta laskuttamastasi eurosta.
• Itsenäinen toiminimi (yksityinen elinkeinonharjoittaja): Avaat oman Y-tunnuksen suoraan OmaVerossa tai YTJ-palvelussa hintaan 0 euroa. Hallinnoit itse laskutustasi ja pidät joko yksinkertaista maksuperusteista kirjanpitoa itse tai ostat kirjanpidon kiinteällä kuukausihinnalla digitaaliselta tilitoimistolta.

Moni palkansaaja lykkää Y-tunnuksen avaamista työttömyysturvan menettämisen pelossa. Huoli on ymmärrettävä, mutta työttömyysturvalaki kohtelee kevytyrittäjää ja toiminimeä täsmälleen samalla tavalla ja määrittelee myös ilman Y-tunnusta laskuttavan tekijän yrittäjäksi tai omassa työssä työllistyväksi. Pelkkä Y-tunnus ei ratkaise oikeutta työttömyysetuuteen, vaan viranomainen arvioi aina toiminnan vaatimaa työmäärää.

Harjoittaessasi sivutoimista laskutusta vähintään 6 kuukauden ajan kokoaikaisen palkkatyösi rinnalla ennen mahdollista työttömyyttä työvoimaviranomainen katsoo yritystoimintasi sivutoimiseksi. Sivutoiminen yrittäjyys ei estä ansiopäivärahan saamista, vaan työttömyyskassa ainoastaan sovittelee yritystulot yhteen päivärahan kanssa. Työttömänä työnhakijana aloitetussa uudessa yritystoiminnassa laki puolestaan turvaa 4 kuukauden suoja-ajan, jonka aikana työvoimaviranomainen ei arvioi toiminnan päätoimisuutta lainkaan.

Erityistä tarkkuutta vaatii kuitenkin uuden yrittäjän starttiraha, jota työllisyysalueet myöntävät päätoimisen yritystoiminnan alkuvaiheen toimeentuloon. Jos avaat ajattelemattomuuttasi Y-tunnuksellisen kevytyrittäjäpalvelun pientä sivukeikkaa varten tai laskutat täysiä työpäiviä ennen virallista starttirahapäätöstä, menetät oikeutesi starttirahaan pysyvästi, sillä tuki edellyttää hakemista ennen päätoimisen yrittäjyyden alkamista. Sivutoiminen kokeilu aidosti ilman Y-tunnusta toimivan laskutuspalvelun kautta säilyttää sen sijaan mahdollisuuden hakea starttirahaa myöhemmin, kun laajennat toiminnan sivutoimisesta päätoimiseksi.

Suurin taloudellinen ero syntyy 20 000 euron alv-rajasta ja 25,5 prosentin arvonlisäverosta

Vertailun merkittävin veroetu kumpuaa arvonlisäverolain säännöksestä, josta perinteiset laskutuspalvelut vaikenevat markkinoinnissaan. Suomessa yleinen arvonlisäverokanta on 25,5 prosenttia, mutta arvonlisäverolaki vapauttaa verosta vähäisen liiketoiminnan, jonka vuotuinen liikevaihto jää alle 20 000 euron.

Toimiessasi omalla Y-tunnuksella ja liikevaihtosi jäädessä sekä kuluvana että edellisenä kalenterivuonna alle 20 000 euron sinun ei tarvitse hakeutua arvonlisäverorekisteriin lainkaan. Arvonlisäverolaki ei myöskään rankaise rajan ylittymisestä taannehtivasti, vaan 20 000 euron rajan rikkoutuessa kesken vuoden maksat arvonlisäveroa vasta rajan ylittävästä myynnistä. Ilman Y-tunnusta toimiva kevytyrittäjä ei pääse tähän 0 prosentin arvonlisäverokantaan käsiksi koskaan.

Miksi kuluttaja-asiakkaille myyvä häviää laskutuspalvelussa heti kättelyssä

Kuluttajakaupassa toiminimen veroetu näkyy välittömästi tililläsi, sillä yksityishenkilö maksaa laskun loppusumman aina omasta pussistaan. Myydessäsi yksityishenkilöille esimerkiksi valokuvausta, hierontaa, yksityisopetusta, kotisiivousta tai piharemontteja asiakas ei voi vähentää arvonlisäveroa omassa verotuksessaan, joten hänelle merkitsee vain palvelun kokonaishinta.

Tarkastellaan käytännön esimerkkiä, jossa myyt yksityishenkilöille valokuvauskeikkoja 5 000 eurolla vuodessa ja yhden kuvauksen markkinahinta on 250 euroa. Rahavirta jakautuu kahdessa mallissa täysin eri tavalla.

• Oma toiminimi (ei alv-rekisterissä, liikevaihto alle 20 000 €): Laskutat asiakkaalta 250 euroa (alv 0 %). Asiakas maksaa 250 euroa, ja tilillesi saapuu lyhentämättömänä 250 euroa. Koko 5 000 euron vuosimyynti jää suoraan omaan liikevaihtoosi.
• Laskutuspalvelu ilman Y-tunnusta: Koska virallisena laskuttajana toimii laskutuspalveluyritys, jonka oma liikevaihto on kymmeniä miljoonia euroja, jokaiselle laskulle on lisättävä 25,5 %:n arvonlisävero. Veloittaessasi asiakkaalta saman 250 euroa (sis. alv 25,5 %) verottaja leikkaa summasta heti päältä 50,80 euroa arvonlisäveroa, jolloin verottomaksi osuudeksi jää 199,20 euroa. Tästä laskutuspalvelu perii oman 4 %:n palvelumaksunsa (7,97 euroa) sekä pakollisen tapaturma- ja vastuuvakuutusmaksun (esimerkiksi 1,16 % eli 2,31 euroa). Bruttopalkaksesi ennen omaa tuloveroasi jää vain 188,92 euroa.

Pelkästään 5 000 euron kuluttajalaskutuksella häviät laskutuspalvelussa yli 1 220 euroa vuodessa arvonlisäveron ja palvelumaksujen takia, ennen kuin verottaja on edes pidättänyt euroakaan tuloveroa. Sama etu koskee kotitalousvähennykseen oikeuttavaa työtä, kuten siivousta, lastenhoitoa ja kodin kunnostusta. Kun oma toiminimesi kuuluu ennakkoperintärekisteriin, yksityisasiakas saa työstäsi täyden kotitalousvähennyksen, vaikka laskutat alle 20 000 euron myynnin ilman arvonlisäveroa. Laskutuspalvelun kautta myytynä asiakkaan laskulle lisätään sen sijaan aina 25,5 prosenttia arvonlisäveroa, joka joko nostaa asiakkaan hintaa tai syö suoraan omaa katettasi.

Yritysasiakkaiden laskuttaminen ja arvonlisäveron läpikulku

Asetelma muuttuu silloin, kun asiakkaanasi on arvonlisäverovelvollinen yritys. Tehdessäsi esimerkiksi ohjelmistokehitystä, tekstintuotantoa, suunnittelua tai muuta asiantuntijapohjaista kotona tehtävää työtä toiselle osakeyhtiölle arvonlisävero on asiakkaallesi pelkkä läpikulkuerä. Yritysasiakas maksaa sinulle 1 000 euroa + alv 25,5 % (yhteensä 1 255 euroa) ja vähentää maksamansa 255 euron arvonlisäveron omassa arvonlisäveroilmoituksessaan.

Yritysmyynnissä toiminimiyrittäjän kannattaa lähes aina hakeutua vapaaehtoisesti arvonlisäverorekisteriin myös alle 20 000 euron liikevaihdolla, sillä alv-rekisterissä oleva toiminimi saa vähentää kaikkien omien hankintojensa arvonlisäveron. Ostatpa yritystoimintaasi varten 1 500 euron kannettavan tietokoneen, 600 euron puhelimen ja 500 eurolla ohjelmistolisenssejä, saat näiden ostojen sisältämän arvonlisäveron (yhteensä 528,29 euroa) suoraan vähennettyä myyntiesi arvonlisäveroista. Ilman Y-tunnusta toimiva kevytyrittäjä maksaa vastaavat hankinnat aina arvonlisäverollisina kuluttajahintoina.

Toiminimen verotus ja kevytyrittäjän verotus käytännössä

Arvonlisäveron rinnalla toinen ratkaiseva ero syntyy varsinaisessa tuloverotuksessa. Verohallinto verottaa sekä kevytyrittäjän palkan että toiminimen tuloksen osana henkilökohtaista ansiotuloasi. Ansaitessasi päätyöstäsi esimerkiksi 3 500 euroa kuukaudessa (noin 42 000 euroa vuodessa) jokainen sivutoimisesti ansaittu lisäeuro asettuu progressiivisen verotuksen portaikossa palkkasi päälle, jolloin lisätulon marginaalivero on asuinkunnan mukaan tyypillisesti 35–42 prosenttia.

Vaikka marginaaliveroprosentti on molemmissa malleissa sama, verottaja laskee verotettavan tulon kahdella täysin eri kaavalla. Tässä kohtaa toiminimen verotus tarjoaa merkittäviä huojennuksia, joita kevytyrittäjän verotus ilman Y-tunnusta ei tunne.

Viiden prosentin yrittäjävähennys, matkakulut ja hankintojen vähentäminen

Verohallinto tekee viran puolesta jokaisen toiminimiyrittäjän elinkeinotoiminnan puhtaasta tuloksesta 5 prosentin yrittäjävähennyksen ennen verojen laskemista. Kun toiminimesi tulos kulujen jälkeen on 10 000 euroa, maksat tuloveroa vain 9 500 eurosta ja loput 500 euroa jää täysin verovapaaksi tuloksi. Ilman Y-tunnusta laskuttava kevytyrittäjä ei saa yrittäjävähennystä lainkaan, koska Verohallinto käsittelee tuloa juridisesti palkkana tai henkilökohtaisena työkorvauksena.

Rahallisesti vielä painavampi ero liittyy tulonhankkimiskuluihin, matkakorvauksiin ja palkan sivukuluihin, joita kertyy lähes jokaiselle sivutoimiselle tekijälle.

• Kirjanpidon vähennykset toiminimellä: Toiminimiyrittäjä vähentää suoraan yrityksensä kirjanpidossa kaikki tulonhankkimiseen liittyvät menot, kuten tietokoneet, kamerat, työkalut, ohjelmistot, verkkotunnukset, markkinointikulut, puhelin- ja nettiliittymät, ammattikirjallisuuden, toiminnan vastuuvakuutuksen sekä kaavamaisen työhuonevähennyksen (sivutuloilla 240–480 euroa vuodessa). Lisäksi oman auton tilapäisistä työajoista saa tehdä ajopäiväkirjan perusteella verovapaata kilometrikorvausta vastaavan lisävähennyksen (esimerkiksi 0,55–0,59 euroa kilometriltä Verohallinnon vuosittaisen päätöksen mukaan) ja yli 6 tai 10 tunnin työmatkoista päivärahavähennyksen ilman, että matkakuluja tarvitsee eritellä asiakkaan laskulle.
• Kevytyrittäjän kankea kuluvähennys ja matkalaskusääntö: Toimiessasi ilman Y-tunnusta ja nostaessasi palkkion palkkana joudut vaatimaan laite- ja ohjelmistokuluja vähennettäväksi henkilökohtaisella veroilmoituksellasi tulonhankkimismenoina. Jokainen palkansaaja saa kuitenkin jo valmiiksi automaattisen 750 euron tulonhankkimisvähennyksen. Jos päätyöstäsi ei kerry muita vähennettäviä kuluja ja kevytyrittäjyyden hankintasi ovat 700 euroa vuodessa, et saa laiteostoistasi yhdenkään euron lisähyötyä verotuksessa. Myös verovapaat kilometrikorvaukset ja päivärahat voi maksaa laskutuspalvelun kautta vain silloin, kun niistä on sovittu toimeksiantajan kanssa etukäteen ja ne on eritelty omiksi riveikseen asiakkaan laskulle.
• Laskutuspalvelun palkkiot ja sivukulut: Koska laskutuspalvelu toimii juridisena palkanmaksajana, se perii jokaisesta laskusta oman palvelumaksunsa (2–5 %), pakolliset tapaturma- ja vastuuvakuutusmaksut, mahdollisen pikapalkkalisän (usein 2–3 %) sekä YEL-rajan ylittyessä työnantajan sairausvakuutusmaksun. Tarkastellessasi sitä, miten työntekijän palkan sivukulut rakentuvat Suomessa, huomaat nopeasti kevytyrittäjän maksavan omasta laskutuksestaan sekä työntekijän että työnantajan kulut.

Laskutuspalveluiden hinnastoja ja toiminimen kirjanpitoa vertailtaessa kallein harha liittyy näennäisesti ilmaiseen hallintoon. Kymmenen tuhannen euron vuosilaskutuksella pelkkä laskutuspalvelun 4 prosentin palkkio ja vakuutuslisät syövät kassastasi yli 500 euroa, ja Y-tunnuksellisessa kevytyrittäjäpalvelussa sama prosenttiperusteinen maksu jatkuu hamaan tulevaisuuteen. Itsenäisellä toiminimellä teet saman yhdenkertaisen kirjanpidon joko maksutta itse tai kiinteällä pikkukululla ja kuittaat päälle 5 prosentin yrittäjävähennyksen veroedun.

Milloin kevytyrittäjyys kannattaa ja milloin toiminimi voittaa 3 000, 10 000 ja 25 000 euron laskutuksella

Tarkan euromääräisen kannattavuusrajan selvittämiseksi laskimme kolme realistista skenaariota sivutoimiselle tekijälle, jonka päätyön päälle tulevien lisätulojen marginaalivero on 35 prosenttia.

Vertailussa ovat mukana sekä kuluttajamyynti (B2C, jossa asiakkaan maksama kokonaissumma on kiinteä) että yritysmyynti (B2B, jossa laskutuksen päälle lisätään 25,5 prosentin arvonlisävero). Vuotuisiksi laite- ja ohjelmistohankinnoiksi (sis. alv 25,5 %) asetimme 300 euroa pienimmässä luokassa, 1 200 euroa keskimmäisessä luokassa ja 3 000 euroa suurimmassa luokassa ilman päätyöstä kertyviä muita tulonhankkimiskuluja. Laskutuspalvelun kokonaiskuluksi laskimme maltillisen 4,0 prosentin palkkion verottomasta laskutuksesta. Toiminimen kirjanpito- ja ohjelmistokuluksi (sis. alv 25,5 %) huomioimme 0 euroa pienimmässä luokassa (oma yhdenkertainen kirjanpito), 360 euroa vuodessa keskimmäisessä ja 600 euroa vuodessa suurimmassa luokassa. Suurimmassa 25 000 euron luokassa molemmista sarakkeista on lisäksi vähennetty uuden yrittäjän 22 prosentilla alennettu YEL-maksu (2 820 euroa vuodessa 15 000 euron YEL-työtulolla), ja kuluttajamyynnin oletetaan jatkuvan säännöllisenä yli 20 000 euron alv-rajan.

Taulukon luvut piirtävät esiin kolme selkeää kannattavuusporrasta, joiden avulla valitset omaan tilanteeseesi sopivimman mallin.

• Alle 3 000 euron satunnainen B2B-keikkailu: Muutaman yksittäisen asiantuntijakeikan laskuttamiseen toiselta yritykseltä ilman merkittäviä laitehankintoja laskutuspalvelu ilman Y-tunnusta on vaivattomuutensa ansiosta perusteltu valinta. Maksat mukavuudesta reilut parisataa euroa vuodessa, mutta säästyt kirjanpidolta ja elinkeinotoiminnan veroilmoitukselta.
• Kuluttajamyynti 1 000–20 000 euroa vuodessa: Yksityishenkilöitä palvelevassa työssä oma toiminimi voittaa laskutuspalvelun jo ensimmäisen 1 000 euron kohdalla. Kymmenen tuhannen euron vuosilaskutuksella toiminimi jättää taskuusi 1 704 euroa enemmän puhtaana käteen, koska saat pitää 25,5 %:n arvonlisäveron osuuden itselläsi ja vähentää hankinnat ensimmäisestä eurosta. Ensimmäisenä vuonna, jona kuluttajamyyntisi ylittää 20 000 euron rajan ja nousee 25 000 euroon, etu on vielä taulukon 1 115 euroa suurempi, sillä maksat arvonlisäveroa vasta 20 000 euron ylittävästä 5 000 euron osuudesta.
• Yli 5 000 euron jatkuva yritysmyynti tai laitehankinnat: Vuosilaskutuksen ylittäessä 5 000 euroa tai ostaessasi työtäsi varten tietokoneen, kameran tai ohjelmistoja toiminimi kiilaa selvästi edelle myös yritysmyynnissä. Kahdenkymmenenviiden tuhannen euron B2B-laskutuksella toiminimi tuottaa 1 336 euroa suuremman nettotulon joka vuosi.

YEL-vakuutus koskee täsmälleen samoilla ehdoilla kevytyrittäjää ja toiminimeä

Sitkeästä urbaanilegendasta huolimatta kevytyrittäjyys ei vapauta yrittäjän eläkevakuutuksesta, vaan eläkelainsäädännössä YEL-vakuutus on täsmälleen yhtä pakollinen sekä laskutuspalvelua käyttäville kevytyrittäjille että toiminimiyrittäjille.

YEL-vakuuttamisvelvollisuus ei riipu siitä, toimitko omalla Y-tunnuksella vai ilman Y-tunnusta. Eläkelaitokset tarkastelevat ainoastaan kahta lakisääteistä kriteeriä.

• Toiminnan kesto vähintään 4 kuukautta: Yksittäinen kahden kuukauden kesäprojekti ei synnytä YEL-velvollisuutta, vaikka laskuttaisit sen aikana 15 000 euroa. Säännöllisesti ympäri vuoden jatkuvassa sivutoimisessa laskutuksessa neljän kuukauden aikaraja sen sijaan täyttyy.
• Vuotuinen YEL-työtulo ylittää lakisääteisen alarajan: YEL-alaraja asettuu vuosittaisten palkkakertoimen tarkistusten mukaan noin 9 200–9 500 euroon vuodessa (noin 770–790 euroa kuukaudessa). Työtulo tarkoittaa arviota työpanoksesi rahallisesta arvosta, ja pienimuotoisessa sivutoimisessa asiantuntijatyössä se vastaa käytännössä usein vuotuista liikevaihtoa vähennettynä suorilla kuluilla.

Päätyöstä maksettu täysimääräinen TyEL-eläkemaksu ei poista sivutoimisen yritystoiminnan YEL-velvollisuutta alarajan ylittyessä. Ensimmäistä kertaa yrittäjäksi ryhtyvä saa kuitenkin YEL-maksuista automaattisen 22 prosentin alennuksen ensimmäisen 48 kuukauden eli neljän vuoden ajan, ja jokainen maksettu YEL-euro on 100-prosenttisesti vähennyskelpoinen verotuksessa. Kun marginaaliveroprosenttisi on 38 % ja maksat alennettua YEL-vakuutusta 1 800 euroa vuodessa, verottaja hyvittää sinulle 684 euroa pienempinä tuloveroina, jolloin todellinen nettokustannus jää reiluun 90 euroon kuukaudessa ja kerryttää samalla omaa työeläkettäsi.

Toiminimen perustaminen, yksityisotot ja kahden tilin sääntö

Numeroiden puoltaessa omaa Y-tunnusta toiminimen perustaminen hoituu käytännössä yhdessä iltapäivässä. Yksityisen elinkeinonharjoittajan hallinnollinen taakka on murto-osa osakeyhtiön vaatimuksista, sillä toiminimi saa pitää yhdenkertaista, maksuperusteista kirjanpitoa ilman erillistä taseen laatimista.

Y-tunnuksen avaaminen maksaa 0 euroa

Kirjautuessasi pankkitunnuksillasi OmaVeroon tai YTJ-asiointipalveluun rekisteröidyt yksityiseksi elinkeinonharjoittajaksi täysin maksutta hintaan 0 euroa. Palvelu kysyy toimialasi, arvion ensimmäisen tilikauden liikevaihdosta ja verotettavasta tuloksesta sekä tiedon arvonlisäverorekisteriin ja ennakkoperintärekisteriin hakeutumisesta. Ennakkoperintärekisteriin kannattaa liittyä heti perustamisen yhteydessä, jotta yritysasiakkaat voivat maksaa laskusi normaalisti ilman palkan ennakonpidätystä ja yksityisasiakkaat saavat työstäsi kotitalousvähennyksen.

Maksullinen kaupparekisteri-ilmoitus Patentti- ja rekisterihallitukselle (sähköisesti 75 euroa) on toiminimelle vapaaehtoinen, ellei kyseessä ole luvanvarainen elinkeino. Kaupparekisteriin liittyminen antaa kuitenkin virallisen nimisuojan haluamallesi toiminimelle tai aputoiminimelle. Samalla virallinen rekisteröinti ja ajallaan hoidetut verovelvoitteet varmistavat, että yrityksen luottoluokitus pysyy moitteettomana rahoitusta, vakuutuksia ja suurempia asiakassopimuksia varten.

Yksityisotot, ennakkoverot ja erillinen verotili

Suurin muutos kevytyrittäjästä toiminimiyrittäjäksi siirtyvälle koskee rahaliikennettä, sillä toiminimiyrittäjänä et maksa itsellesi palkkaa. Yrityksen varat ja omat rahasi kuuluvat juridisesti samaan lompakkoon, mutta kirjanpito pitää ne erillään. Halutessasi siirtää yritystoiminnasta rahaa omaan käyttöösi teet tavallisen tilisiirron henkilökohtaiselle käyttötilillesi, ja kirjanpito käsittelee tätä siirtoa verovapaana yksityisottona.

Et pidätä yksityisotoista veroa nostohetkellä, eivätkä yksityisotot pienennä yrityksen verotettavaa tulosta. Sen sijaan maksat verosi OmaVerossa arvioimasi vuosituloksen perusteella ennakkoveroina tai korottamalla päätyösi verokortin veroprosenttia niin, että se kattaa myös sivutoimisen yritystulon. Kun liikevaihtosi jää alle 30 000 euroon vuodessa, voit lisäksi valita arvonlisäveron verokaudeksi kokonaisen kalenterivuoden, jolloin annat sekä arvonlisäveroilmoituksen että elinkeinotoiminnan veroilmoituksen vain kerran vuodessa seuraavan vuoden helmikuun lopussa ja huhtikuun alussa.

Jotta ennakkoverot ja arvonlisäverot eivät pääse yllättämään kevään veronmaksupäivinä, verojen osuus kannattaa eriyttää heti maksun saapuessa kahden pankkitilin mallilla. Voit avata omien pankkitunnustesi alle kaksi maksutonta rinnakkaistiliä, ellet tarvitse erillistä yritystiliä maksupäätettä tai verkkolaskutusta varten.

• Tili 1 (liiketoimintatili): Ohjaat kaikkien asiakkaillesi lähettämiesi laskujen maksut tälle tilille ja maksat samalta tililtä tai siihen liitetyllä kortilla kaikki yrityksen laite-, vakuutus- ja ohjelmistokulut. Näin tiliotteesi toimii suoraan aukottomana maksuperusteisen kirjanpidon tositteena.
• Tili 2 (korkoa kasvava verotili): Asiakkaan maksaessa esimerkiksi 1 255 euron laskun (1 000 € + alv 255 €) siirrät välittömästi 255 euron arvonlisäveron sekä oman marginaaliveroprosenttisi mukaisen ennakkovero-osuuden (esimerkiksi 35 % eli 350 euroa) turvaan erilliselle säästötilille odottamaan verojen eräpäivää.

Liiketoimintatilille jäävä 650 euroa on tämän siirron jälkeen aidosti omaa, verojen jälkeistä rahaasi. Toisin kuin osakeyhtiössä, toiminimen tilille jätettyjä voittovaroja ei voi sijoittaa yrityksen nimissä pörssiosakkeisiin tai rahastoihin verotuksen lykkäämiseksi, sillä koko tilikauden tulos verotetaan joka tapauksessa kuluvan vuoden henkilökohtaisena tulonasi. Siksi vapaa ylijäämä kannattaa siirtää yksityisottona omalle henkilökohtaiselle tilille ja laittaa poikimaan omissa nimissäsi. Kun sijoittamisen aloittaminen ja säännölliset kuukausiostot matalakuluisiin indeksirahastoihin rullaavat sivutulojen ja toiminimen veroetujen voimalla, jo pelkkä kuluttajamyynnin 1 704 euron vuotuinen verosäästö kasvattaa seitsemän prosentin vuosituotolla yli 23 000 euron lisävarallisuuden kymmenessä vuodessa.